18.5.2020
Tänään 18.5. tulee kuluneeksi 860 vuotta Ruotsin kuninkaan ja suojeluspyhimyksen Eerik Pyhän kuolemasta vuonna 1160. 1200-luvun loppupuolella kirjoitetun Pyhän Eerikin legendan mukaan Eerik oli Uppsalan Pyhän kolminaisuuden kirkossa messussa, kun hän sai varoituksen uhkaavasta vaarasta. Kirkon ulkopuolella olikin tanskalaisjoukko odottamassa. Eerik nousi ratsunsa selkään, mutta tanskalaiset kiskoivat hänet maahan, löivät häntä miekoillaan, potkivat ja lopulta varmuuden vuoksi vielä mestasivat. Paikasta, johon Eerikin pää putosi, puhkesi lähde.
Pyhän Eerikin legenda kertoo Eerikin elämästä, kuolemasta ja kuoleman jälkeen suorittamista 50 ihmeestä. Legenda aloittaa Eerikin kuoleman kuvauksen: ”Sinä päivänä oli Kristuksen taivaaseen astumisen juhla, jolloin hän [siis Eerik] Herramme tavoin voittaisi marttyyrin palmun ja astuisi taivaaseen.” Taiteessa Eerik kuvataan usein nuorena ratsumiehenä, jolla on käsissään miekka ja Ruotsin lippu.
Eerikin kuvallisissa esityksissä marttyyrin palmu esiintyy harvoin, mutta silti samantapaiset elämänvaiheet ja kirjalliset viittaukset palmuun tuovat mieleen satakunta vuotta vanhemman pohjoismaisen pyhimyskuninkaan, Tanskan suojeluspyhimyksen Knuut Pyhän (1043–1086). Knuutin yksi, joskin harvakseltaan esiintyvä, attribuutti on palmu, koska se on marttyyrien symboli, ja halutessaan Knuutin kuoleman voi tulkita marttyyrikuolemaksi.
Toisaalta väkivaltaisen kuoleman voi nähdä Knuutin lopullisena epäonnistumisena poliittisessa valtakamppailussa, mikä Eerikinkin kuoleman kohdalla on ihan uskottava tulkinta. Useammin tapaammekin Knuut-kuninkaan kruunulla, valtikalla tai valtakunnanomenalla kuin palmunlehvällä varustettuna. Pyhän Knuutin päivänä on kuitenkin rukoiltu: ”Deus, qui ad illustram Ecclesiam tuam beatum Canutum Danorum regem martyrii palma & gloriosis miraculis decorare dignatus est.” Pyhä Knuutkin sai siis paitsi marttyyriyden palmun myös kunnian suorittaa ihmeitä haudallaan.
Pyhän Eerikin legenda kertoo myös ensimmäisestä nykyiseen Suomeen tehdystä ristiretkestä. Eerik lähti matkaan toverinsa piispa Henrikin ja sotajoukon kanssa, ja Henrikin kanonisoinnissa käytetty pyhän Henrikin legenda täydentää tarinaa. Eerikin palattua takaisin Ruotsiin Henrik jäi valvomaan Suomen kristillistä kehitystä, ja senhän me tiedämmekin, kuinka siinä kävi. Pyhän Henrikin legenda päättää kuvauksensa Henrikin kuolemasta: ”Niin kaatui Jumalan palvelija oikean asian puolesta ja astui kunniakas voitonpalmu kädessä Jerusalemin korkeaan temppeliin.” Sitten käydään läpi 11 Henrikin suorittamaa ihmettä.
Ihmeissä ei ole mitään ihmeellistä – eihän pyhimys olisi pyhimys ilman niitä – mutta miksi pohjoismaisten heppujen yhteydessä kaikki tämä puhe palmuista? Palmun lehvä on ollut voiton symboli jo antiikin ikonografiassa, ja se on ollut yleinen kuva-aihe muun muassa roomalaisissa katakombeissa. Vuonna 1688 katolinen kirkko päätti, että katakombeissa haudat, joiden kuva-aiheissa esiintyy palmu, ovat marttyyrien hautoja. Varsin pian alkoi esiintyä myös eriäviä näkemyksiä, ja nykyään voimmekin todeta, että palmua esiintyy kuva-aiheena varhaiskristillisissä ja ei-kristillisissä haudoissa sekä ihan vaan tilaa jakavana kuva-aiheena.
Varhaiskeskiajan kristillisiä palmunlehviä näkyy ainakin Roomassa Santa Prasseden kirkon riemukaaressa. Se kuvaa taivaallista Jerusalemia, jossa kaaren molemmin puolin alemmassa kentässä on kuvattuna joukko martyyreita, jotka pitelevät kruunuja ja palmunoksia, juhlistavat ylösnousemuksessa Kristuksen kanssa hyvän voitoa pahasta, ja kulkevat kohti kunniaa. Lisäksi riemukaaren keskelle jäävän apsismosaiikin kummassakin laidassa on palmupuu, joka on kristillisessä taiteessa paratiisin symboli. Toisen palmun latvassa istuu feenikslintu, mutta se onkin jo toinen tarina.
De plantis rebus historiaque 