Meriajokas (Zostera marina)

Tänään 25.7. on Jaakon päivä eli apostoli Jaakob vanhemman juhlapäivä. Jaakobilla oli yhteys mereneläviin sekä ennen kristillisiin piireihin päätymistään että kuolemansa jälkeen. Kun Jeesus nimittäin käveli vuoden 30 tietämissä pitkin Galileanmeren rantaa, Jaakob ja veljensä Johannes olivat isänsä Sebedeuksen kanssa veneessä kunnostamassa verkkojaan. Isä ja verkot jäivät, ja veljekset lähtivät Jeesuksen matkaan. 600-luvulle ajoittuva legenda kertoo Jaakobin saarnanneen nykyisen Espanjan alueella. Hän kuitenkin palasi Jerusalemiin, jossa hänet mestattiin vuonna 44.

Pari Jaakobin oppilasta päätti palauttaa apostolin ruumiin ja pään Hispaniaan. Myrsky yllätti purjehtijat, ja Jaakobin ruumis huuhtoutui mereen mutta ajautui rantaan vahingoittumattomana. Ruumis oli kuitenkin kampasimpukoiden peittämä, joten niistä tuli Jaakobin tunnus. Simpukkatunnukset levisivät keskiajan pyhiinvaeltajien mukana laajalle – sellainen on löydetty Turussakin Åbo Akademin tontin kaivauksissa. Suomessa on myös ollut lukuisia Jaakobille pyhitettyjä kirkkoja ja häntä esittäviä patsaita. Yleensä Pyhä Jaakobin kuvaan liittyy pyhiinvaeltajan sauva, miekka, avain tai simpukan kuori.

Ilmajoen kirkon Pyhä Jaakko -veistos. Päähineessä on simpukka. Kuva: Ilmajoen museo, Suomen Kotiseutuliitto / Flickr.

Parin vaiheen kautta Jaakobin ruumiin kerrotaan päätyneen Luoteis-Espanjaan nykyiseen Santiago de Compostelaan, josta tuli merkittävä pyhiinvaelluskohde jo keskiajalla. Reconquistan aikaan Pyhä Jaakko tunnettiin myös nimellä Santiago Matamoros eli ”Pyhä Jaakko Maurien Teurastaja”. Vaikea sanoa, mitä mieltä Jaakob itse olisi ollut moisesta lisänimestä.

Innokkaimmat pyhiinvaeltajat jatkavat Santiago de Compostelasta vielä maan ääreen, Finis terrae, jossa Finisterren niemellä he puhdistautuvat polttamalla vaatteensa ja uimalla meressä.

Samassa meressä elävät myös Jaakobin kampasimpukat, jotka viihtyvät hyvin meriajokkaan muodostamien niittyjen suojassa. Meriajokasta tavataan Atlantin rantavesissä Pohjois-Norjasta Marokon korkeudelle sekä Pohjanlahdella ja Itämeressä. Suomessakin se on alkuperäislaji, joka tosin on kärsinyt Itämeren rehevöitymisestä. Finisterren paikkeilla viihtyy Pecten maximus -simpukkalaji, joka voi elää 20-vuotiaaksi ja kasvaa suojaisassa ympäristössä, kuten meriajokasniityllä, halkaisijaltaan 20-senttiseksi.

Meriajokas Carl Lindmanin kirjasta Bilder ur Nordens Flora, (1901–1905) 3. p. 1917. Kuva: Projekt Runeberg / Wikimedia Commons.

Kuten tiedämme, Jaakko käy myös vuosittain tänä päivänä heittämässä kylmän kiven uimaveteen näillä leveysasteilla. Siellä sekin kivi nyt lepää meriajokasniityllä.

Tekijä: Meri Vuohu

Olen kasvien kulttuurihistoriasta kiinnostunut filosofian maisteri, jolla on parinkymmenen vuoden työkokemus keskiajan historian parissa.

Jätä kommentti